|
|
|
Suurinta osaa siperianhuskyn omistajista todennäköisesti ihmetyttää koko tämä tarina, sillä jos totta puhutaan, niin koiran värillä ei todellakaan ole väliä. Kun siperianhuskyn rotumääritelmä kuitenkin sallii kaikki värit ja väriyhdistelmät, tulee monelle kasvattajalle mieleen epämääräisen värisen pentueen synyessä, että mistähän tuokin ilmiö johtuu?
Siperianhuskyrodun saapuessa Suomeen vuonna 1965 ei tätä ongelmaa ollut, sillä kaikki siperianhuskyt olivat "perinteisen" värisiä - siis mustavalkoisia ja musta-harmaa-valkoisia, muutamaa puna(kupari)valkoista lukuunottamatta, jotka nekin ovat, kuten myöhemmin tulemme huomaamaan, ainoastaan mustavalkoisen geneettinen muunnos.
"Perinteisen" värisessä huskyssa mustan ja valkean suhteet ovat lähes vakiot, jolloin pentueet syntyivät melkein identtisen värisinä. Tässä on poikkeuksena mainittava vuonna 1969 Suomeen tullut Green Beret´s Snowy Anjuska, joka oli puhtaan valkoinen. Sehän oli ilmiö värinsä vuoksi jo sinänsä, ja sen pennut olivat enemmän tai vähemmän valkokirjavia.
1970-luvun puolenvälin jälkeen muutama kasvattaja hankki (ei tietenkään väriä ihannoiden, vaan käyttöominaisuuksia parantaakseen) myös muun värisiä siperianhuskyja, joiden silloisen käsityksen mukaan arveltiin olevan jopa sekarotuisia siperialaisten papereilla.
Silloin ilmaantuivat Suomeen suuremmassa mittakaavassa harmaat, valkeat ja lähes umpimustat siperianhuskyt. Kun mahdollisten värigeenien määrä näin lisääntyi, alkoi siperianhuskykantaamme ilmestyä muunkin värisiä koiria, kuin perinteisiä musta- ja kuparivalkoisia.
Kuten kaikki muutkin ominaisuudet, periytyy koiran väri geneettisten lakien mukaan, joten koira saa kaikista värigeenipareistaan aina yhden kummaltakin vanhemmaltaan.
Siperianhuskyn väriin vaikuttavia geeniryhmiä on useita. En käsittele niitä, joissa siperianhuskylla on vain yksi geenivaihtoehto, koska niillä ei ole vaikutusta värin muuttumiseen. Täten värin perinnöllisyyden tarkastelu supistuu jonkun verran. En aio myöskään tarkastella tätä tieteellisesti vaan siten, että jokainen siperianhuskyn omistaja pystyisi jossain määrin tulkitsemaan koiransa väriperimää.
Ensiksi täytyy kuitenkin kertoa, että kaikki koirien värit saadaan aikaan kahdella eri pigmentillä: tummalla eumelaniinilla (musta, maksanruskea, liuskeenharmaa) ja vaalealla feomelaniinilla (keltainen eri sävyissään, jopa lähes valkoinen), sekä tietysti valkoisella, joka on pigmentin puutetta.
Seuraavaksi listataan ne värigeenilokukset (geenin tietty paikka kromosomissa), joilla on vaikutusta siperianhuskyn värivalikoimaan. Näiden lisäksi tunnetaan erilaisia laimennusgeenejä, merle/nonmerle-tekijä ja harlekiinitekijä. Näiden suhteen siperianhuskyt ovat normaaligeeniin nähden homotsygootteja, joten niillä ei siten ole vaikutusta kokonaisuuteen.
Helpoin nähtävissä oleva värigeeni on se, joka saa aikaan mustan värin esiintymisen koirassa, sillä ensinnäkin se periytyy dominoivasti, toiseksi siinä värigeenilokuksessa
(kromosomipaikassa) on ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, jotka merkitään kirjaimilla B ja b (dominoiva geeni merkitään aina isolla kirjaimella, väistyvä pienellä). Jokaisesta koirasta voi jo kirsun värin perusteella nähdä kantaako se perimässään dominoivaa mustageeniä, B, joka saa aikaan normaalin eumelaniinin värin ja kirsu on umpimusta, vaiko väistyvää ruskeaa (kupari), b eli vaalentunutta eumelaniinia, jolloin kirsu on maksan- tai vaaleanruskea. Tämä samainen "mustageeni" aiheuttaa mustan näkymisen tai puuttumisen myös turkista, jolloin turkin perusväri on joko musta tai kuparinvärinen eri vivahteissaan.
Parhaiten tämän geenin vaikutukset näkyvät juuri "perinteisen" värisissä koirissa (musta- ja kuparivalkoinen), koska niiden värigeenikartta on suhteellisen yksinkertainen ja värin muutos aiheutuu usein vain tämän B/b suhteen.
Toinen varsinkin kasvattajan pikkupennuilla syntymässä helposti havaitsema geeniryhmä on valkoisuusaste. Siperianhuskyssa esiintyy kaksi eri valkoisuutta aiheuttavaa geenialuetta eli väistyvän valkokirjavuuden geenialue (S-lokus), jolloin valkoisen ja värillisen koiran pennut syntyvät valkokirjavina. Toinen valkoisuutta aiheuttava geeni on E-lokuksessa, jossa on kolme eri alleelia Em, joka aiheuttaa tumman naamakuvion, E, joka sallii tumman pigmentin levittäytyä koko kehon alueelle (pigmentittömiä alueita lukuunottamatta) ja e, jolloin koralla ei ole tummaa (musta, kupari) pigmenttiä. Yhdistelmä ee saa aikaan siperianhuskyn, joka on lähes valkoinen, sillä siperianhuskyn feomelaniini on hyvin vaaleaa, jopa melkein valkoista. Jos kaksi valkoista koiraa saa jälkeläisiä ja toinen on valkokirjavuuden (S-lokus) takia valkoinen ja toinen eumelaniinin puutteen (ee) takia valkoinen, voi pennut olla periaatteessa melkein minkä värisiä tahansa.
Valkoisuusgeeneistä käsittelemme ensin S-lokuksen, jota voi sanoa "aidoksi" valkoiseksi. Siperianhuskyssa esiintyy kaikki valkoisuuden asteet ja skaala on laaja. Ns. miinus- ja plustekijät aiheuttavat asteikossa päällekkäisyyttä (miinustekijät vähentävät värin määrää; plustekijät lisäävät sitä). Perinnöllisen valkoisuuden määrän voi nähdä ainoastaan kasvattaja vastasyntyneissä pennuissaan, sillä kehon ääreisosien väri vaalenee iän myötä (jalat, vatsa, kuono), jolloin perinnöllinen valkoisuus peittyy muun vaaleuden alle. Edellä mainitut valkoisuusasteet voidaan karkeasti luokitella seuraavasti vallitsevuusjärjestyksessä.
Seuraavaksi voidaan tarkastella koiran pääväriä, joka piebald-koiralla ei tietenkään ole kovin määräävä. Tätä ryhmää kutsutaan "riistavärisarjaksi" (agouti-sarja), joka on hivenen monimutkainen selittää, koetan kuitenkin.
Ennenkuin jatkamme tarinaa riistavärisarjasta on paikallaan kertoa uusista havainnoista värigenetiikan alalla. Aiemmin oletettiin, että dominanttimusta (nykyään työnimellä K - blacK) olisi riistavärisarjan ylin alleeli (As), mutta mm. mustan ja merkkivärisen basenjin väliset paritukset ovat aikaansaaneet pennuille ”geneettisesti mahdottomia” värejä eli kaikkia rodusssa olevia agoutisarjan kuvioita ja lisäksi mustia. Nykyään onkin todistettu, että dominanttimusta on omassa lokuksessaan brindlen (kbr, raidallinen) ja "ei-mustan" (k) kanssa. On huomattava, että K-alleeli peittää alleen kaikkien A-lokuksen alleelien vaikutukset, jotka tulevat esiin ainoastaan, mikäli koiralta puuttuu K-alleeli. Tällöin koira ilmentää jotain A-lokuksen kuviota, joka siis ei ole musta.
Riistavärisarjan ylin eli dominoivin alleeli on punainen (Ay, soopeli), joka ei tässä tarkoita kuparinpunaista tai maksanruskeaa. Mielestäni tämän esiintyminen siperianhuskyssa on epätodennäköistä, sillä eteeni ei ole tullut vielä suomenpystykorvan väristä huskya. Otan sanani heti takaisin, kun joku näyttää minulle sellaisen. Voi tietenkin olla, että se alkujaan on ollut kannassa, sillä historia puhuu ketunvärisistä koirista (voi tietenkin olla, että tässä tarkoitetaan kuparinpunaista).
Seuraava alleeli riistavärisarjassa on - kuinkas ollakaan riistanvärinen eli sudenvärinen (aw).
Lähes yleisin siperialaisen värityyppi on siis "harmaa" eri sävyissään. Tällöin itse karva on kaksivärinen, usein latva tumma ja juuri vaalea tai sitten karvassa on vaaleampi "vyö". Koiran nähdessämme voimme todeta sen olevan riistanvärinen, jos se on jonkun sävyinen harmaa.
Väistyvin vaihtoehto tässä sarjassa on musta ruskein merkein (at). Mitä! Eihän siperianhusky ole koskaan sen värinen (vrt. airedaleterrieri, dobermanni). Mutta on kuin onkin, jos haalistamme ruskean vaaleaksi. Aikaisemmin jo tuli kerrottua, että siperianhuskyn feomelaniini on vaaleaa jopa mekein valkoista. Merkkivärisen koiran ruskeat osat ovat feomelaniinia. Siitä lisää hieman edempänä.
Miten sitten pääsemme siperianhuskyn väriin? Eihän yleensä ole syvän ruskeaa, vaan beigeä tai valkoista yhdistyneenä mustaan tai riistanväriin.?
Chinchillageeni (cch) haalistaa punaisenruskean asteittain, jolloin punaisesta tulee beige ja edelleen valkoinen. Tämä geeni ei vaikuta mustaan väriin karvassa. Näin voidaan selittää sekä harmaan, että mustavalkoisen syntyminen (mustavalkoiselta puuttuu riistaväritekijä ja karva on monokromaattinen, yksivärinen). Turkissa normaalisti esiintyvä punaruskea on haalistunut. Mikäli koiralla sen lisäksi on niukasti mustaa pigmenttiä, voi kyseessä olla äärimmäinen vaalennusgeeni (ce), mikä vaikuttaa sekä punaiseen, että mustaan karvan väriin haalistaen molemmat, jolloin koira on vaalean hopeanharmaa.
Tästä pääsemme sitten jälleen niihin valkoisiin siperianhuskyihin. Kuten aiemmin todettiin E-lokuksen alin, resessiivisin alleeli eli väistyvä keltainen (e), esiintyessään homotsygoottina ee, estää tumman pigmentin näkymisen koiran turkissa, jolloin tuloksena on kellertävä koira. Koska siperianhuskyn feomelaniini on useimmiten hyvin vaaleaa, jopa valkoista ja jos siihen vielä vaikuttaa chinchillageeni on tuloksena puhtaanvalkoinen koira. Useimmiten ee-valkoisilla koirilla kirsu ei ole musta, vaan vaaleanpunertava ja ainoastaan reunoiltaan tummempi.
Yleisin E-lokuksen alleeli siperianhuskylla on kuitenkin E, tällöin eumelaniini esiintyy normaalivahvuisena ja peittää koko koiran valkoisia kohtia lukuunottamatta. Nykyään esiintyy monilla koirilla myös tumma maski. Tämä on seurausta Em-alleelin vaikutuksesta.
Miksi siperianhuskylla on sitten niin monta erilaista naamakuviota? Se voidaan selittää värigeeneihin vaikuttavien plus- ja miinustekijöiden avulla. Koira, jolla on laaja valkoinen maski on saanut peruasuunsa miinussäätäjiä, jotka vähentävät pigmentin määrää. Kuonopiirron ja silmälasit saa taas koira, jolla on enemmän pigmenttiä lisääviä säätäjätekijöitä. Näiden säätäjien avulla saadaan aikaan jopa satulakuvio, jolloin pää ja kaula jäävät vaaleiksi. (Kuviohin vaikuttaa myös S-lokus)
Pari kolme selventävää esimerkkiä voi olla paikallaan. Totesimme, että kahden sudenharmaan koiran jälkeläiset voivat olla sekä harmaita, että mustia. Jos astutamme parituksen tuloksena syntyneen harmaan (oletamme sen homotsygoottiseksi riistanväritekijän suhteen, VV) koiran musta-valkoisella, jolla on matala maski ja tumma nenäjuova, voimme todeta, että kaikki pennut ovat sudenvärisiä, sillä harmaalta vanhemmalta saatu riistaväritekijä vaikuttaa kaikkiin syntyviin pentuihin.
Jos meillä taas on koira, joka on väriltään vaalean hopeanharmaa ja tiedämme, että sillä on valkea isä ja mustavalkoinen emä. Kun yhdistämme tämän ja sudenvärisen koiran voimme saada pentuja seuraavasti: sudenharmaita, joissa vaikuttavat isän tummentavat geenit; vaaleanharmaita, joissa vaikuttavat molemmilta vanhemmilta saadut vaalentavat geenit; mustavalkoisia, joissa on sattumalta tullut esiin isovanhempien perimä, joka vanhemmissa on ollut toisten geenien peitossa. Sen lisäksi pennuissa saattaa näkyä emänisältä tullutta valkoisuutta vaihtelevassa määrin.
Mikäli yhdistämme riistanvärisen koiran, jolla on valkea niskaläikkä ja valkokirjavan niukasti pigmentoituneen, saamme riistanvärisiä pentuja, joilla on runsaasti valkoista ja satunnaisesti puhtaan valkean tai valkeanhopeanharmaan, koska valkoisuus tulee esille molemmilta vanhemmilta.
Siperianhuskyssa vaikuttavia värigeenejä:
Tämä juttu on ainoastaan hyvin ylimalkainen, mutta toivottavasti lukija saa edes jonkunnäköisen käsityksen mitä värigeenejä siperianhuskyn genotyypissä on.
Lähteet:
Runsaassa kymmenessä vuodessa värigenetiikan tieteenalalla on tapahtunut paljon. Uudet tutkimukset ovat tehneet alkuperäisen tekstini jo hieman vanhentuneeksi, joten olen tähän päivitykseen liittänyt mukaan nämä uudet hypoteesit ja myös sellaisia havaintoja siperianhuskyjen väreistä, joista ei vielä artikkelin ilmestyessä ollut konkreettista tietoa.
Koko- tai umpivärinen (S), jolloin koiralla on ehkä ohut kuonopiirto ja hännänpäässä muutama valkoinen karva, samoin varpaat voivat olla valkoiset (ei koko tassu).
"Irish-spotting" (si), tällöin jalat, vatsanalus, ehkä kaula ja kuono samoin kuin hännänpää ovat valkoiset.
"Piebald" eli laikukas (pinto) (sp), jolloin valkoista on 30-80%. Koirassa jäljellä oleva pigmentti vetäytyy ns. pigmenttikeskuksiin, jotka sijaitsevat päässä, hännäntyvessä ja kyljissä. Depigmentaatiokeskukset taas ovat niitä, joissa valkoinen alkaa ensimmäiseksi näkyä. 
Viimeisenä eli väistyvimpänä on puhdas valkoinen (sw), tässäkin tapauksessa pigmenttiä voi esiintyä, mutta sitä on alle 20%. Silloin pigmenttiä on enää ainoastaan päässä. 
Erään tulkinnan mukaan riistaväri syntyisi vallitsevan riistavärigeenin (V) vaikuttaessa mustaan karvaan mustaruskealla koiralla. Se onkin loogista, sillä jos tarkastelemme mustaruskeaa ja riistanväristä koiraa päällisin puolin, ovat ne kuvioinniltaan lähes identtiset. Silmien yläpuolella ovat "kaksoissilmät", kuononselällä tumma juova ja nk. "silmälasit". Raajat ja hännän alus ovat vaaleampia kuin selkäpuoli. Molemmat värityypit syntyvät lähes mustina ja vaaleammat osat alkavat näkyä vasta iän kertyessä.
B= aikaansaa mustan värin ilmenemisen
b= jättää karvan kuparinruskeaksi (bb)
S= koko- tai umpivärinen
si= "irish"-väritys, irlanninkirjavuus, noin 30% valkoista
sp= "piebald", laikullinen, 30-80% valkoista
sw= valkovoittoinen, alle 20% pigmenttiä
Em= tumma maski (musta naama) eumelaniini rajoittuu maskiin
E= normaali eumelaniini
e= eumelaniinin puute
(Ay= dominantti punainen, soopeli)
aw= riistanvärinen, sudenvärinen
at= musta ruskein merkein, tanpoint, merkkiväri, "karamistyi"
(a= resessiivinen musta, tavataan vain muutamilla roduilla)
K= riistavärisarjasta riippumatta turkki on musta, epistaattinen A-lokukseen nähden
(kbr= raidallinen turkki)
k= muun värinen turkki
T= valkoiset osat tulevat pilkullisiksi
t= puhtaan valkoiset osat
V= harmaa, sudenväri, karva kaksivärinen ja raidallinen
cch= chinchilla, vaalentaa punaisen beigeksi ja edelleen valkoiseksi, ei vaikuta mustaan
ce= äärimmäinen vaalennus,
punainen - beige - valkoinen
musta - hopea - valkoinen
(c= albiino)