Koiranäyttelyt ovat viime aikoina puhuttaneet monia koiraihmisiä ja kenneljärjestöjen jäseniä. Koiramme-lehdessä Tapio Eerola kyselee onko näyttelyiden jalostuksellinen anti riittävä? Ulkomuototuomarit ry. ja SuKoKa ry. pyrkivät saamaan rakentavaa keskustelua aikaan, jotta tuomarien ja kasvattajien intressit yhdistyisivät. Moni tavallinen koiranesittäjä taas ei aina tiedä, mikä on kaiken sen markkinahumun takana, joka koiranäyttelyissä vallitsee.

Koiranäyttelyillä on kuitenkin oma vakiintunut paikkansa koiraharrastuksessa. Monesti ne ovat ensimmäisiä tilaisuuksia, joissa koiranhankintaa ja rotuvalintaa miettivät näkevät suuremman määrän koiria samalla kertaa.

Miksi sitten käyttökoiria pitäisi viedä näyttelyihin? Varsin monelle siperianhuskyn omistajalle koiranäyttelyt ovat, jos ei nyt ihan kirkkaan-, niin ainakin vaaleanpunainen vaate, paitsi tietysti erikoisnäyttelyt.

NÄYTTELYIDEN PÄÄMÄÄRÄ
Mikä sitten on näyttelyiden perustarkoitus? Sitä on kovin vaikea nykyään luonnehtia, sillä suurin osa näyttelyistä näyttää olevan aivan muuta, kuin mihin ne alunperin tarkoitettiin. Siksi myös niiden merkitys on jäänyt monelta näytteilleasettajalta hämäräksi. Joskus tuntuu, että näin on käynyt myös monen ulkomuototuomarinkin kohdalla.

Koiranäyttelyiden historia ei ole kovinkaan pitkä. Vasta runsaat sata vuotta sitten järjestettiin ensimmäiset koiranäyttelyt mm. Englannissa, (joka kautta aikojen on ollut yksi maailman johtavimmista kennelmaista), Saksassa, Amerikassa ja myöskin Pohjoismaissa. Suurin osa näyttelyissä käyneistä koirista oli tuntemattomista vanhemmista, mutta kennel-miesten vakaa tarkoitus oli saada vielä silloin avoimiin tai uusiin juuri avattuihin rotukirjoihin ja samalla rotuihin otettua oikean tyyppisiä, lähinnä eri metsästystarkoituksiin soveltuvia koira peruskoiriksi tulevaa jalostustyötä varten. Siihen aikaan varsinaisia puhtaita koirarotuja ei ollut samassa mielessä kuin nyt ja pentueissa oli usein monenlaisia koiria, jotka sitten näyttelyissä luokiteltiin (tai jopa ilmoitettiin) eri roduiksi koon, värin tai karvanlaadun mukaan. Saman pentueen koirat saattoivat siten päätyä edustamaan eri rotuja. Erilaisia kääpiökoiria on ollut kautta aikojen mm. hoveissa ja aateliston kartanoissa vaimoväen "sylikoirina". Näiden koiratyyppien osallistuminen näyttelyihin ja niiden rotukirjojen avaaminen tapahtui kuitenkin monen rodun kohdalla paljon myöhemmin. Alunperin koiranäyttelyt luotiin siis lähinnä metsästys- ja käyttökoiramateriaalin etsimistä varten, jalostusta palvelemaan ja jälkeläisarvostelutilaisuuksiksi. Rotumääritelmät laadittiin niiden ulkomuodollisten, käyttö- ja luonneominaisuuksien mukaan, jotka jo oli havaittu tarkoitukseen parhaiten soveltuviksi ja joista rotu voitiin tuntea ja samalla sillä tavalla erottui muista roduista.

ULKOMUOTOTUOMARIN TEHTÄVÄ
Ulkomuotoarvostelussa koiraa verrataan rotumääritelmään, mutta itse arvostelun varsinaisena kriteerinä on kuitenkin tuomarin oma subjektiivinen näkemys ja tulkinta. Arvosteluun vaikuttaa suuresti myös se minkälaisen vaikutelman koira arvosteluhetkellä antaa, eli tuomarin kuuluu ottaa huomioon ainoastaan ne seikat, mitkä hän juuri sillä hetkellä havaitsee. Toinen tai kolmas palkinto näyttelyssä ei siten aina merkitse "heikompaa rotunsa edustajaa", koska palkinto osoittaa aina koiran senhetkisen ulkomuodollisen tilan. Liikalihava, löysälihaksinen ja/tai huonoturkkinen koira ei saa ykköstä, vaikka se olisi kuinka hyvärakenteinen. Tuomari ei myöskään voi näyttelykehässä arvioida mitkä koirista ovat hyviä käyttökoiria, hän voi ainoastaan arvioida koiran rotumääritelmän mukaan. Koiranäyttely on siis puhtaasti ulkomuodollisten ansioiden ja virheiden arvioimistilaisuus, jossa karsitaan ulkonäkönsä tai luonteensa puolesta kelvottomat, kun "kauneudella" tarkoitetaan rotumääritelmän mukaista rakennetta/tyyppiä ja luonnetta. Ulkomuototuomarin tehtävä, silloin kun hän todella tuntee rodun ja tietää sen käyttötarkoituksen, on palvella meitä tavallisia rodun harrastajia ja kasvattajia ilmaisemalla mielipiteensä koiran laatutasosta ja sen rotumääritelmän mukaisuudesta.

Ulkomuototuomareilla on kuitenkin ollut, ja on monen rodun kohdalla edelleenkin suuri valta muovata rotua tiettyyn suuntaan. Monesti on siten käynyt, että tuomarit ovat ihannoineet, ehkä tahattomastikin, jotain vähemmän tärkeätä yksityiskohtaa (turkkia, väriä, jykevyyttä, komeutta, esiintymistä, ylvästä olemusta) tai väärää (=käyttötarkoitukseen sopimatonta) koiratyyppiä, jolloin koko rodun ulkomuoto on alkanut muuttua toiseksi. Tämä taas on johtanut siihen - voi olla hieman rumasti sanottu - että monien, varsinkin seurakoirarotujen, mutta myös lintu-, metsästys-, ja käyttökoirarotujen kohdalla kasvattajat ovat ikäänkuin alkaneet kasvattaa ulkomuototuomareita varten halutessaan voittaa näyttelyissä. Lopputuloksena on ollut täysin erilainen koiratyyppi, kuin se alunperin oli. Varsinkin "ammattilais"piireissä kaikkien keinojen käyttäminen voiton saavuttamiseksi on ollut yleistä. Olaf Roig:ia (1950-luvulla) lainatakseni: " Vieläpä niinkin perustavaa laatua oleva tekijä, kuin rotutyyppi voi muuttua suhteellisen harvojen sukupolvien kuluessa. On selvää, ettei minkään rodun ole lupa muuttaa tyyppiä. Tuomarien, jotka ensisijassa ovat vastuussa rodun kehityksestä täytyy tietää mitä he tekevät, heidän täytyy tietää, mikä on oikea rotutyyppi ja mikä on poikkeava tyyppi."

ROTUMÄÄRITELMÄN MERKITYS
Rotumääritelmän tarkoitus on estää kasvattajia muuttamasta koiran ulkomuotoa liikaa omien näkökantojensa ja mieltymystensä mukaan ja estää tärkeiden rakenne- ja ulkomuoto-ominaisuuksien katoaminen, jotka ovat välttämättömiä koiran toimimiselle siinä tehtävässä, mikä sille on tarkoitettu. Samalla sen pitäisi myös vähentää ulkomuototuomarin valtaa valita näyttelyvoittajaksi erityyppisiä yksilöitä, kuin rodun määritelmä edellyttää. Siksi onkin tärkeää, että jokainen kasvattaja ja näytteilleasettaja tuntee oman rotunsa rotumääritelmän ja tulkitsee sitä itsekin oikein.

SIPERIANHUSKY-KASVATTAJAN NÄKÖKANTA
Mikä merkitys nykynäyttelyillä sitten siperianhusky-kasvattajan/jalostajan kannalta oikeastaan on, jos näyttelyt nykymuodossaan ovat muuttuneet lähinnä kauneuskilpailuiksi? Näyttelyvoittaja omistajineen ja kasvattajineen nostetaan, joskus ilman koiran todellisia ansioita, liian arvostetulle pallille. Näyttelyissä korkeasti palkittu koira - mikä se on? Onko se hyvä rotunsa edustaja? Hyvä käyttökoira? Hyvä jalostuskoira? Hyvä periyttäjä?

Nykyinen liikaa palkintoja ja näyttelymenestystä arvostava suhtautuminen näyttelyihin ei ole omiaan edistämään jalostusta. Kilpailuarvostelu ja voiton korostaminen eivät palvele jalostusta. Tärkeimpinä ansioina suomalaisessa näyttelytoiminnassa voisi pitää kirjallista laatuarvostelua, mikäli ulkomuototuomarimme arvostelevat rotuamme oikein ja tuntevat rotumääritelmän ja tulkitsevat sitä samalla tavoin kuin rodun aktiiviset kasvattajat/ajajat. (Ulkomaalaisten tuomarien näkemyksiin emme ikävä kyllä pysty vaikuttamaan).

Jos tuomari osaa objektiivisesti arvostella koiran ulkomuodolliset ansiot ja virheet, voi jokainen näytteilleasettaja saada tästä arvostelusta paljonkin "irti", vaikka palkintona ei olisikaan ykkönen. Jos taas tuomarin kirjallinen arvio on muutama rivi "kauniista päästä ja hännän kannosta", ei sillä ole mitään merkitystä koiran ulkomuodollisten ominaisuuksien arvioinnissta tai jalostuksen kannalta. Tällöin omistajalle ei jää näyttelystä muuta muistoa ja tietoa koirastaan, kuin jonkun värinen nauha.

Rotukoirajalostuksessa arvostetaan koiran ulkomuodollisia ansioita yleisesti niin korkealle, että näyttelyissä paljon voittavaa koiraa (urosta) käytetään lähes määrättömästi jalostukseen. Onneksi siperianhuskyjen kohdalla ei olla menty tähän lankaan, vaan ne koirat, joilla katsotaan olevan jalostuksellisia mahdollisuuksia ovat ne, joilla on koetulos tai näyttöä valjakkotyöskentelystä, näyttelymenestys on vain hieman sokeria erinomaisen kakun päällä.

KOIRANHANKKIJAN NÄKÖKANTA
Varsinkin kaikkien rotujen näyttelyt edustavat koiranhankintaa harkitseville mitä parhaimpia rotuesittelytilaisuuksia, missä mietitään rodun valintaa, tutustutaan eri rotuihin ja pohditaan niiden sopivuutta itselle, tai koirien luonteen miellyttävyyttä. Heidän mielipiteisiinsä vaikuttaa suuresti se minkälaisen käsityksen roduista paikalla olevat koirat heille antavat. Näille noviiseille ei koiran näyttelymeriitit tai palkinnot kokeissa merkitse mitään, sillä he etsivät Koiraa, isolla K:lla, perheenjäsentä, lenkkikaveria, harrastuskoiraa. Näyttelyissä näiden ihmisten mieliin muodostuu joko positiivinen tai negatiivinen mielikuva eri roduista. Kun joku rotu onnistuu hankkimaan "huonon" maineen omistajiensa epäkorrektin käytöksen, koirien siivottomuuden tai medioiden sensaationälän vaikutuksesta, siitä ei helposti pääse eroon. Olisikin oman rotumme imagon kohottamisen kannalta tärkeää, että silloin kun menemme näyttelyyn esittämään koiriamme olisimme itsekukin valmistautuneet tilaisuuteen. Siihen kuuluu myös koiran näyttelykuntoon laittaminen. Koiran pesu ja harjaaminen ennen näyttelyä ei pitäisi olla kenellekään mikään ylipääsemätön ongelma.

sivun alkuun