Ivalon Matin kylän perusti Matti Eira, Enontekiöltä lähtöisin oleva suomalainen uudisraivaaja. Ajankohta lienee ollut 1800 - luvun puoltaväliä. Tämä merkittiin kruununtilaksi nimeltä: Mattila, mikä nimi on vieläkin voimassa. Hänen veljensä Erkki asusti ylempänä joella. Tästä on peräisin kartoissa esiintyvä paikannimi Ivalon Erkin talomaa.

Tuohon aikaan Repokairassa oli muitakin uudisraivaajia. Tupavaarassa oli talo, josta on vielä havaittavissa nurmettunut kenttä ja pieni neliön muotoinen kuntan peittämä tuvan pohja. Tämän asuinpaikan historia jäi lyhyeksi, sillä talon nuori isäntä jäi palaamatta Peurakairaan suuntautuneelta hukanpyyntiretkeltään. Vaimo lapsineen muuttivat pois, mikä on ymmärrettävää.

Maunuvaarassa on ollut myös tupa, samoin Njuorgamin suvannon rannalla. Lisman kylän ensimmäinen asukas on perimätiedon mukaan ollut myöskin suomensukuinen uudisraivaaja. Kuka ja milloin, ei ole tiedossa. Myöhemmin kylään muutti kuuluisa "Salkko-Niila" Länsman Utsjoelta ja ennen viime sotia Näkkäläjärvet Enontekiöltä ja Sarat Kautokeinosta.

Matti Eira samoinkuin muut täkäläiset aikalaisensa elivät pääosin metsän ja veden viljalla. Lähijängillä havaittavat heinäsuovien kelottuneet jäänteet viittaavat, että talossa on pidetty lehmää. Oletettavasti kulttuuri on ollut paljolti sama kuin vanhassa Sompiossa. Kirkolla käytiin tuolloin todennäköisesti Sodankylässä. Ivalon Matista kulki polku Laitin kylään Kitisen rannalla. Sieltä jatkettiin matkaa veneellä. Polun voi vielä paikoin havaita maastossa umpeenkasvaneena ja hyvän jängänylityspaikan kohdalta löytyy syvälle aihkin sisuksiin kasvanut kirveen veistämä kelottunut pilkka. Laitin kylä on maannut jo muutaman vuosikymmenen Porttipahdan tekoaltaan pohjassa.

Myöhemmin raivattiin ratsutie Kittilästä Pokankylän kautta Inariin ja se kulki ja kulkee vieläkin Ivalon Matin vierestä. Tämä palveli silloista oikeuslaitosta. Inari kuului tuolloin Kittilän kihlakuntaan ja yhteiset käräjät pidettiin puolimatkassa, Mirhaminmaahan tätä tarkoitusta varten rakennetussa käräjätuvassa, jonne mm. rikolliset tuotiin kahleissa ratsutietä pitkin. Tämä kulkureitti palveli Repokairan kyliä niin postireittinä, kuin koulutienäkin aina 1960 - luvun loppuun asti, jolloin Pokka - Inari pikitie valmistuessaan toi modernin aikakauden näihin kairoihin.

Villipeura oli Ivalon Matin historian alkulehdillä yleinen täällä ja peuranpyynnin merkitys niin ravinnon kuin vaatetuksenkin tuottajana oli ensiarvoisen tärkeä. Nimi Peurakaira ei ole tuulesta temmattu. Peuranpyyntiä on paikallisesti harjoitettu jo paljon aijemminkin, mistä on merkkinä lukuisat peuranpyyntikuopat laajoilla alueilla.

1800-luvun lopussa peurat katosivat näiltä kairoilta. Tietämän mukaan kantaa ei metsästetty sukupuuttoon vaan ne muuttivat muualle. Laji oli pitkäkoipinen Metsäpeura eli Suomenpeura, joka liikkui pieninä laumoina suhteellisen suppealla reviirillä. Suurien porotokkien muutto Enontekiöltä ja Kautokeinosta 1800-luvun lopulla niin Sompioon kuin Peurakairan osiinkin aiheutti kilpailutilanteen ravinnosta. Peuran oli vähälukuisenpana luovutettava.

Peuranpyynnin loppuminen muutti kulttuuria monin paikoin maatalousvaltaisemmaksi. Ivalon Matissa tätä mahdollisuutta ei ole, ei tänäkään päivänä sillä kylä sijaitsee vedenjakajaylängöllä missä talven ankaruus ja vastaavasti kasvukauden lyhyys ei mahdollista edes perunan viljelyä. Routa sulaa normaalivuosina kesäkuun alkupuolella ja ensimmäiset pakkasyöt yllättävät viimeistään elokuun puolivälin tienoilla.

Edellämainitut seikat lienevät olleet perussyyt siihen, että Matti Eira perheineen joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Eirat ovat olleet sitkeää väkeä. Matin pojat Aapo, Juntti ja Samppa kerkesivät aikamiehiksi ja Aapolla oli jo omia jälkeläisiäkin ennenkuin tilanne laski tasolle, jossa kunta pakkolunasti tilan.

Tilan osti pakkohuutokaupassa rikas porosaamelainen Kaapin Jouni Aikio. Tilaa ryhtyi asumaan sotien jälkeen hänen poikansa Uula. Pikitien valmistuttua vanha asuinpaikka Ivalojoen eteläpuolella hylättiin ja tien varteen rakennettiin moderni talo. Tilan omistaa tänään Uula Aikion perikunta.

Matti Eiran sisusta on vielä nähtävillä tukevat kiviaidat, jotka hän on kasannut peltotilkustaan raivaamista kivistä.

sivun alkuun