Historian havinaa kuvien kera
Norjan rannikko on täynnä historiallisia ja esihistoriallisia paikkoja. Saetervikassa oli pyynti- ja saaristokulttuurista esinein kertova mielenkiintoinen vanha rakennus. Ennen saarella on pidetty paljon lampaita, mutta nyt niitä oli varsin vähän. Aiemmasta laiduntamisesta on merkkeinä vain pitkät kiviaidat ja laajat heinittyneet ketokukkien valtaamat niityt. Kävimme myös saaren korkeimmalla ja tuulisimmalla paikalla Mariefjelletillä maisemia ihailemassa. Pienessä postilaatikossa oli vieraskirja, johon mekin raapustimme nimemme.
Storfosna on suuri saari kätkien sisäänsä kookkaan laguunin, jonne on vaikea löytää, ellei tiedä sen olemassa olosta eikä kapeasta väylästä sinne. Vanhin hautalöytö on ajalta n. 600 jKr. Paikka onkin ollut tunnettu jo viikinkiajalta asti. Alkuperäinen nimi Folksn ja Folksnar tarkoittaa ”salata” tai ”piilottaa”. Myöhemmin 1500-luvulla nimi muuttui muotoon Foxen tai Foxenn. Storfosnassa on ollut kartano jo 1100-luvulla ja kirkko "Fosner kirki" 1200-luvulla. Nykyinen kirkko on hieman tavallisesta poikkeava, sillä se on ns. sipulikupolikirkko, joka viittaa itään - roomalaiskatoliseen suuntaan. Siellä on myös paikka nimeltä ”kjentmannspost”, joka on ollut tähystyspaikka merelle. Vahdissa ollut näki oliko tulossa vihollinen vai ystävä. Takana mäenkumpare kertoo hiljaista tarinaansa ihmisasutuksesta rehevän kasvillisuuden muodossa.
Hareidlandet on Sunnmøren suurin saari. Monet uskovat, että
historiallisen Hjörungavágr (n. 986 jKr) eli Hjörungavågin meritaistelu
käytiin Hareidin ulkopuolella Liavågilla. Haakon Sigurdsson hallitsi Norjaa
Tanskan kuninkaan Harald Sinihampaan vasallina. Harald oli harras kristitty,
joka yritti pakottaa myös Haakonin kristityksi. Haakon puolestaan uskoi
vanhoihin jumaliin, eikä suostunut kasteelle. Puolustaakseen kantaansa, hänestä
tulikin Tanskan kuninkaan vihollinen ja taistelun jälkeen Norjan hallitsija.
Taistelun muistomerkki sijaitsee Hareidin ulkopuolella.
Eivindvik Sognefjordin suulla on ollut kokoontumispaikka jo viikinkiajalta asti. Pappilankartanoa on 1329 lähtien kutsuttu myös Eivindvikiksi. Kirkon lähellä on (oli) kaksi yli kaksi metriä korkeaa kiviristiä. Väitetään, että ne ovat peräisin varhaiskristilliseltä ajalta tai ovat Gulatingetin, Norjan vanhimman tuomioistuimen, vihkimyspaikkoja. Toinen risteistä vaurioitui ja katkesi huhtikuussa 2012, kun kirkkomaalla olevaa suurta puuta kaadettiin, ettei se myrskyssä kaatuisi ristin päälle. Tapahtui siis se, mitä puun kaatamisella yritettiin välttää. http://no.wikipedia.org/wiki/Steinkorsene_i_Eivindvik http://www.nrk.no/nyheter/distrikt/nrk_sogn_og_fjordane/1.8108222 Myös Gulenin kunnan vaakunassa on sinisellä pohjalla kaksi valkoista ristiä.
Strusshavn kuuluu matkamme varrella käymiimme historiallisiin paikkoihin. Satama-allas on pienen ”kanavan” sisäpuolella suojassa jyrkkien kallioiden ympäröimänä. Jo 1600-luvulla siellä oli satama, joka aikoinaan toimi myös karanteenisatamana. Samoin majatalo, joka paloi 1993 oli 1600-luvun lopulta. Ensimmäin kirkko rakennettiin Strusshamniin 1741. Rannan vanhin pystyssä oleva rakennus on 1700-luvulta ”Fina-huset”, joka on saanut nimensä Josefina Stølen mukaan. Hän asui siinä vuosina 1923 – 1969. Nyt se seisoo muistomerkkinä menneestä ajasta. Strusshavnin ranta on muutenkin täynnä vanhoja puutaloja 1800-luvulta.
Arendal on iso moderni kivikylä, jonka näkymää hallitsee suuri kuparikattoinen, korkeatorninen punatiilikirkko toreineen. Mutta vierasvenerannalta pääsi myös katsastamaan vanhaa Arendalia. Vaikka keskikaupunki on aivan sataman tuntumassa meluineen ja hajuineen, löytyi vanhasta kaupunginosasta hiljaisuutta ja historiaa. Rannan tuntumassa on vanhoja hallintorakennuksia 1700-ja 1800-luvuilta, nyt todennäköisesti aivan muussa käytössä. Kaupunginosan tiet on päällystetty koristeellisella kiveyksellä, kujat ovat kapeita vain jalankulkijoita varten. Vanhat viemärikaivojen kannet ovat koristeelliset. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli vanha lyseo, vieläkin käytössä kouluna.
Erikoinen kattokoriste tässä 1739 rakennetussa talossa.
Lyseo
Myös Tvedestrandissa on punatiilikirkko. Se ei kuitenkaan ollut kävelytiemme varrella, joten näimme siitä vain korkean kellotornin. Tvedestrandin ranta on vanhaa puutaloaluetta. Kujat ovat kapeita, joskus jyrkkiäkin. Rantakaistaleella puutaloissa on nykyään putiikkeja, kampaamoja, kalakauppa, vanhaintavaroiden kauppoja, apteekkimuseo. Merkittävä piirre oli kirjakauppojen runsaus. Hauska ajatus oli myydä kirjoja ympäri vuorokauden. Ota kirja ja laita maksu avainluukusta sisään. Rannassa oli leipomo, josta aamulla tuli herkullinen leivän tuoksu. Tvedestrandia vartioi kolme merelle sunnattua tykkiä.
Jomfrulandissa käytiin katsomassa vanhaa majakkaa vuodelta 1838. Se ei ole enää toiminnassa, vaan ohjauksesta vastaa uudempi ja korkeampi majakka siinä vieressä.
