HAMMASPUUTOKSET

Aikuisella koiralla on normaalissa purennassa yhteensä 42 hammassta. Yläleuassa 2 x 3 etuhammasta (I, incisor), yksi kulmahammas (C, canine), 4 välihammasta (P, premolar) ja 2 poskihammasta (M, molar). Alaleuassa taas 2 x 3 etuhammasta, yksi kulmahammas, 4 välihammasta ja 3 poskihammasta.

Ensimmäisten elinviikkojen aikana pennuille kasvaa maitohampaat, joita on yhteensä 28. Välihampaita ei pentupurennassa ole lainkaan ja ensimmäinen pysyvä välihammas puhkeaa 4-5 kuukauden iässä. Siten onkin vaikea pentuhampaistosta tietää, minkälainen aikuisen koiran purenta tulee olemaan. Myöskin leukaluiden pituus ja leveys kasvavat eri tahtiin. Monesti tasa/alapurentainen pentu onkin aikusena normaalipurentainen, kun taas yläpurentainen herkästi jää sellaiseksi aikuisenakin.

Yleisin virhe purennassa on kuitenkin ensimmäisen välihampaan (P1) puutos. P1 voi puuttua yksittäisesti kummasta tahansa leuanpuoliskosta joko ylhäältä tai alhaalta. Pahimmassa tapauksessa kaikki neljä P1:stä puuttuu. Olisikin seurannan kannalta tärkeää, että näyttelyssä kaikki purentavajavuudet huomioitaisiin arvostelussa. Sinänsä voi tulla ajatus, että mitä koira niin pienillä välihampailla tekee? Täyden hampaiston puolustukseksi voi sanoa, että leukaluu, josta puuttuu hampaan juurien muodostama ”silta”, on heikompi, kuin leukaluu, jossa on kaikki hampaat juurineen.

Hammaspuutoksia esiintyy kaikissa roduissa. Ne periytyvät todennäköisesti osittain dominantisti, joskin vian synty muutoin on polygeeninen. Siten osa hammaspuutteisen koiran jälkeläisistä on myös hammaspuutteisia, joskaan eivät kaikki. Olisikin mahdollisuuksien mukaan vältetävä käyttämästä sellaisia koiria jalostukseen, joilta puuttuu useampia hampaita. Myös emän sairaus (ja väärä lääkitys) voivat aiheuttaa häiriöitä pentueen hampaiden kehittymiselle sikiövaiheessa.